Submit your work, meet writers and drop the ads. Become a member
Julia Anniina Dec 2015
Minä en ole yhtäkuin paidan- tai hameenhelman pituus
tai seksikumppaneiden määrä
Hetkittäinen rohkeus ei määritä minua,
eikä hetki kun henki salpautuu kassajonossa
Se ei kerro mitään jos väistän katseellani, annan sen kulkeutua ohitsesi
Tai se, jos pysyn nauramatta tuijotuskilpailussa

En halua koskaan uskotella tuntevani sinut paremmin kuin sinä tunnet itsesi,
mutta sinä olet enemmän kuin särkyvä ääni puhelimessa,
enemmän kuin humalassa hoipertelu rappukäytävässä,
enemmän mitä isäsi sanoo sinun olevan, enemmän mitä äitisi odottaa sinulta
Turhaan olet niin ankara itsellesi,
jos suutelet väärää tyyppiä kotibileissä
jos kätesi tärisevät niin pahasti ettet pysty piirtämään suoraa viivaa,
ja läikytät kahvia uudelle paidalle
*Se peseytyy pois
Julia Anniina Apr 2016
aamut ovat harmaita ja raukeita
iltapäivät kelmeitä ja sotkuisia
istun tukevasti aloillani
mutkalla sohvannurkassa
on pidettävä kiinni polvista
jollen halua tuntea tippuvani

kerrot avaruudesta ja viidakoista
kuinka haluaisit parvisängyn
ja köynnöskasveja katonrajaan
riittäisi pelkästään se
jos olisi syvä kylpyamme
ja aina tuoretta kahvia

taitan pääni selkänojalle
nojaat hieman lähemmäs
helähdät nauramaan
puren hampaitani yhteen
ulkona on alkanut hämärtää
mutta sätkäsi palaa edelleen
nämä ovat jäähyväiset
ja sydämeni laukkaa kuin varsalauma
Julia Anniina May 2016
Jaetaan tupakanjämät, kuoharipullon pohjat, huonoimmat vitsit ja rivoimmat salaisuudet
Ja kun ilma viilenee puistossa ja illassa on samanlaista huvittavaa surumielisyyttä kuin Kelan loppuun lauletussa kappaleessa
Karataan kikatellen vessaan pussailemaan
Tarraat tiukasti kiinni ja käsket pitämään pienempää ääntä
niin vakavana etten kykene lopettamaan nauramista
vaikka vatsaa ja poskia kivistää
Joku heittää leksaa viereisessä kopissa
tulee jälkeenpäin muina naisina peilin eteen oikomaan takkuja hiuksistaan
Nyt jos koskaan on aika tehdä hölmöjä päätöksiä

Valitettavan harva asia on oikeasti kiinni musta tai susta
meistä puhumattakaan
Ihmiset osaavat olla niin hellyttävän itsekeskeisiä omine murheineen ja kipuineen
Eikä sellaiselta putkinäöltä ehdi edes ajattelemaan muita
Mutta ehkäpä jotkin tarinat on kerrottava
juuri tässä nimenomaisessa puistossa
kun äänesi on humalasta hutera
sukkahoususi polvista rikki ja iho vetää kananlihalle
Eikä kukaan halua olla ensimmäinen joka lähtee kotiin
Tämä on täsmälleen sellainen tarina
(saat satasen jos tulet nukkumaan mun sohvalle)
Julia Anniina May 2016
rystyset ruvella pakkasesta
anelin anteeksiantoa toistakymmentä kertaa
jää hetkeksi kerrallaan
päiväksi tai viikoksi
siihen asti kunnes tulee kesä
olisihan se vähän tylsää
ilman sua roikkumassa ovensuussa
tupakka vinossa huulilla
ja se vasta vihlaiseekin
jos ei halua kolhiintua edes hieman

sopivasti sotkuiset silmät
paloa sormenpäissäsi
ei harmaata täyttämässä välejä
vain korkeita huippuja tai mutaisia pohjia
joko lähdetään
mennään maantielle juoksemaan
huudetaan elämälle tai siitä johtuen
reput täynnä sähikäisiä ja pikaruokaa
pientareet keltaisinaan voikukista
maailma kaksinkerroin edessämme

— The End —